Kaarlon kierros 1,4 km 

Saapuminen

Lähtö Kylätalo Eurolasta: Haapajärven keskustasta ajetaan Ouluntietä (58) Kärsämäelle päin n. 22 km ja käännytään vasemmalle Harjuntielle, Kylätalo Eurola heti oikealla. 

Lähtö Jokelan kylän tien kautta: Haapajärven keskustasta ajetaan Ouluntietä (58) Kärsämäelle päin n. 19 km ja käännytään vasemmalle metsäautotielle, jota ajetaan n. 1,2 km. Käännytään Pistotie- kyltin kohdalta oikealle ja ajetaan 2,2 km ja tullaan tien päähän. Tien päässä on infotaulu, jonka edestä lähdetään reitille vasemmalle viittoja seuraten.  

Reittihuolto

Jokuset kyläyhdistys ry
puh. 040 028 1680

Reittiseloste

Kaarlon kierros on saanut nimensä yksityisen suojelualueen perustajan Kaarlo Kärkkäisen mukaan. Kaarlon kierroksen lähtöpiste on n. 150 metriä luoteeseen siitä kohdasta, josta Hullun polun metsäreittiosuus tulee hiekkatielle. Kaarlon kierros on eräänlainen reitin lisälenkki, joka johtaa läheisen laajan Hirsinevan (Natura 2000 –suojelualue) eteläpuolella sijaitsevan yksityisen Jantusen suojelualueen maille.

Reitille lähdetään viittoja seuraten tulosuunnassa vasemmalle. Reitti kulkee alussa entistä metsäkoneuran pohjaa, johon on laitettu kosteille kohdin pitkospuita.  Alue on pääasiassa rämettä ja kuivaa/tuoretta kangasta, joka muuttuu luonnonsuojelualueella lehtomaiseksi kankaaksi/korveksi. Polku muuttuu loppupäässä kapeammaksi ja tekee pienen silmukkalenkin luonnonsuojelualueella.

Kulkijan tulee huomioida, että reitti kulkee luonnonsuojelualueella, joten reitiltä ei voi raivata puita tai oksia. Metsäpohja on alueella helppokulkuista. Metsä on suojelualueella selvästi vanhempaa ja luonnontilaisen kaltaista, aarnimetsätyyppistä. Kaarlon kierrokselta palataan samaa metsäkoneuran pohjaa silmukkalenkin jälkeen. Reitti on viitoitettu maastoon ja reitin varrella on alueen luonnosta ja historiasta kertovia tauluja. 

Kaarlon kierros yleistietoa

Kaarlon kierros -reitti vie meidät tutustumaan yksityiseen Jantusen tilaan kuuluvaan 7,2 hehtaarin luonnonsuojelualueeseen, joka on laajemman Hirsinevan luonnonsuojelualueen eteläreunassa. Jantusen luonnonsuojelualue sijaitsee suohon rajautuvassa havupuuvoittoisessa kangasmetsässä. Luonnonsuojelualueen on perustanut kuusaalainen Kaarlo Kärkkäinen. Kärkkäinen halusi suojella omistuksessaan olleen kauniin ja ainutlaatuisen metsäalueen, jotta se säilyisi yhtä rikkaana ja luonnontilaisena myös pitkälle tulevaisuuteen.

Sittemmin alueen omistus on siirtynyt sukupolvenvaihdoksen myötä Kärkkäisen tyttären perheelle. Luonnonsuojelualueella saa liikkua jokamiehenoikeudella ympäristöä vaurioittamatta. Jantusen luonnonsuojelualueella on erilaisia luonnontilaisia pienvesiä, kuten ojia, noroja ja lammikoita. Alueella virtaa puro, jonka ympäristöön on aikojen saatossa kasvanut järeää kuusikkoa. Kuusikon ohella puulajistoa monipuolistavat männyt ja erilaiset, osin suurikokoiset ja vanhat lehtipuut, kuten haavat ja koivut.

Luonnonsuojelualueen eliölajiston monimuotoisuutta edistävät erityisesti alueen runsas lahopuusto, ja sillä sijaitseva ojittamaton suoalue. Lahopuiden asema luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä on merkittävä, sillä jopa noin neljäsosa kaikista Suomen metsien eliölajeista tarvitsee lahopuuta elinympäristöönsä. Luonnonsuojelualueella lahopuuta on sekä pystyssä että maahan kaatuneena. Ojittamattomat suoalueet puolestaan sitovat tehokkaasti ilmakehän hiiltä itseensä, ja toimiva luontaisena elinympäristönä. 

Hirsineva

Hirsinevan luonnonsuojelualue (Natura 2000) kattaa 398 hehtaarin laajuisen alueen, josta valtaosaa peittää keskeltä avoin aapasuo. Suomaata reunustaa havupuuvoittoinen sekametsä, joka vaihtuu tyypilliseksi Pohjanmaan aapasuoksi. Puuton suoalue on tyypiltään vähäruohoista, sammalpeittoista kalvakkanevaa ja osin märkää rimpinevaa, jossa on runsaasti upottavia rimpiä eli suonsilmäkkeitä. Alueen metsäsarakkeet tuovat vaihtelua aapasuomaisemaan. Aapasuon lisäksi alueelta on tunnistettavissa muitakin suotyyppejä, kuten koivulettoja.

Hirsinevan kasvillisuus koostuu pääosin aapa- ja rimpisoille tyypillisistä kasvilajeista. Suon keskiosien vetisille rimpikohdille ominaisia kasveja ovat märkyyttä kestävät sammalet, raate ja järvikorte. Muuta maastoa ylempänä olevilla mättäillä kasvaa erilaisia varpuja, ruohoja ja kuivien paikkojen sammalia. Erilaiset sarat kuten jouhi-, pullo ja mutasarat sekä heinäkasvit puolestaan viihtyvät suon kuivemmilla laita-alueilla. Putkilokasveja, kuten suokukkaa ja karpaloa, esiintyy erityisesti suon kosteilla ja runsasravinteisilla alueilla.

Hirsinevalla tavataan myös kasvierikoisuuksia, joista mainittakoon muun muassa harvinaiset kämmekkäkasvit suovalkku ja suopunakämmekkä. Entisen Oulun läänin alueella uhanalaiseksi luokiteltua punakämmekkää kasvaa paikoitellen jopa runsaasti. Suota ympäröivät metsäalueet ovat ojitettuja, mistä johtuen Hirsinevan vesi- ja ravinnetalous ei toimi luonnonmukaisesti. Tästä johtuen kuivina tai sateettomina kesinä suo on pääosiltaan liian kuiva useimpien vesilintujen elinympäristöksi. Alueelta kuitenkin löytyy sellaisia rimpiallikoita, jotka eivät kuivu edes pahimman kuivuuden vallitessa. Alueen katsotaan olevan tästä huolimatta erityisesti linnuston kannalta arvokas. Hirsinevan alueen pesimälinnustoon kuuluvat mm. joutsen, metsähanhi, kurki ja pikkukuovi. Alueella on tavattu myös epätyypillisempiä tai harvinaisia lintulajeja.