Lapsuus ja nuoruus
"Minulla on puolestani ensimmäiset lapsuudenmuistoni Haapajärveltä, eivätkä ne siteet katoa muualla vaeltaessanikaan."
K. J. Ståhlbergilla virtasi suonissaan kuuluisaa suomalaista pappis- ja virkamiesverta, sillä isän ja äidin puolelta hän polveutui muun muassa Castrén-, Cajanus- ja Snellman-suvuista.
K. J. Ståhlbergin syntyessä vuonna 1865 perheen isä Johan Gabriel Ståhlberg toimi Suomussalmen apupappina, sittemmin Alavieskan kappalaisena. Perhe, johon kuului isän ja Kaarlo Juhon lisäksi äiti Amanda Gustafva Castrén sekä sisar Alma, veli Fredrik ja sisar Anna, muutti Haapajärvelle Kaarlo Juhon ollessa neljän vuoden ikäinen vuonna 1869.
Perhe Ståhlberg saapui Haapajärvelle heti suurten kuolonvuosien jälkeen. Elämä 1800-luvun lopun pappilassakin oli tuohon aikaan varsin vaatimatonta, mutta tästä huolimatta elämä ja lapsuus Haapajärvellä olivat jättäneet lähtemättömät jälkensä K. J. Ståhlbergiin. Lapsuudessaan pappilan lapset Kaarlo Juho ja hänen sisaruksensa omaksuivat muun muassa tasavertaisuuden ajatuksen ja suomen kielen leikkiessään tasavertaisina yhdessä muiden lasten kanssa.
K. J. Ståhlbergin isä Johan Gabriel Ståhlberg ei ehtinyt palvella Haapajärven seurakuntaa kauaa, sillä kutsu ajasta iäisyyteen tuli jo vuonna 1873. J. G. Ståhlbergin hauta Haapajärven kirkon luona. Elämä ilman perheenpäätä oli rankkaa, sillä äiti jäi asumaan Haapajärvelle yksin neljän alaikäisen lapsen kanssa. Kaarlo Juho vietti lapsuuttaan Haapajärvellä aina vuoteen 1877, kunnes äiti Amanda Gustafva laittoi kaksitoistavuotiaan Kaarlo Juhon yhdessä sisaruksensa Alman kanssa kouluun Ouluun. Koko perhe muutti Ouluun vuonna 1879, mutta Kaarlo Juho palasi vielä opiskeluaikanaan viettämään kesiä lapsuusmaisemiinsa Haapajärvelle.
Opintielle astuttuaan Kaarlo Juhosta sukeutui nopeasti varsin viisas ja kunnianhimoinen oppilas – hän oli Oulun suomalaisessa yksityislyseossa opiskellessaan joka vuosi luokkansa priimus. Kotonaan suomenmieliseksi ja -kieliseksi kasvatettu K. J. Ståhlberg hakeutui suomenkieliseen lyseoon, mikä oli harvinaista tuon ajan pappissukuun kuuluneelle nuorukaiselle – olihan pappissukuun kuuluneiden nuorten katsottu ennemmin hakeutuvan ruotsinkieliseen, herrasväelle tarkoitettuun opinahjoon. Ylioppilaaksi K. J. Ståhlberg kirjoitti vuonna 1884 erinomaisin arvosanoin: ylioppilastutkinnon arvosanaksi tuli laudatur, ja päästötodistuksenkin keskiarvo oli tuolle ajalle hyvin korkea, 9,20.
K. J. Ståhlberg suoritti yliopisto-opinnot, joista hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1887, oikeustieteen kandidaatiksi 1889, ja tohtorinarvon hän sai vuonna 1893 väiteltyään aiheesta ”Irtolaisuus Suomen lain mukaan”. Opiskeluaikoinaan Ståhlberg oli mukana aktiivisesti nuorsuomalaisten liberaalisen poliittisen ryhmän, Valvojan, toiminnassa. Monipuolisuutensa ja osaamisensa ansiosta K. J. Ståhlberg toimi opiskeluaikoinaan sekä ruotsinkielen opettajana lukiossa että Finland-lehden päätoimittajana.
Ura ja presidenttiys
Uransa aikana K. J. Ståhlberg ehti työskennellä monessa eri virassa. Opiskelujensa jälkeen Ståhlberg toimi muun muassa senaatin siviilitoimituskunnan protokollasihteerinä (1898–1903), Helsingin kaupungin rahatoimikamarin kanslia-apulaisena (1903–1905) sekä senaatin kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkönä vuona 1905–1907.
K. J. Ståhlberg toimi uransa aikana myös professorina ja kansanedustajana. Hallinto-oikeuden professoriksi hänet nimitettiin vuonna 1908 ja virka kesti aina vuoteen 1918 saakka. Tänä aikana Ståhlbergilta ilmestyi hänen merkittävin teoksensa, Suomen hallinto-oikeus I ja II, joka oli pitkään yksi lainopillisen tiedekunnan tärkeimmistä oppikirjoista. Eduskunnan puhemieheksi Ståhlberg valittiin vuonna 1914. Hallitusmuotokiistassa, eli kiistassa tulevan Suomen valtiomuodosta, Suomea tasavaltaiseksi itsenäistymisen aikoihin ajanut K. J. Ståhlberg valittiin perustuslakikomitean ja perustuslakivaliokunnan puheenjohtajaksi vuonna 1917.
Vuonna 1919, jolloin Suomelle valittiin ensimmäinen presidentti, K. J. Ståhlberg toimi vielä hallinto-oikeuden presidentin virassa. Ståhlberg itse oli varma Mannerheimin valinnasta, eikä hän ollut alun perin valmistautunut valtion päämiehen rooliin. Äänet presidentinvaalissa Ståhlbergin ja Mannerheimin välillä menivät Ståhlbergin hyväksi äänin 143–50. Presidentinvaalien tuloksen julkistuttua Ståhlberg lausui eduskunnassa juhlallisen vakuutuksensa, jonka alkajaisiksi hän totesi muun muassa seuraavaa:
"Suomen kansaneduskunnan perustuslain mukaan tekemää päätöstä on minun noudatettava. Minun on ryhdyttävä Suomen tasavallan presidentin vastuunalaiseen toimeen."
K. J. Ståhlbergin presidenttikaudella (1919–1925) suureen rooliin nousivat juuri itsenäistyneen Suomen ongelmat. Hallitusmuotokiistassa toiseksi jääneet monarkistit aiheuttivat Suomen ensimmäiselle presidentille päänvaivaa, ja myös suhde Mannerheimiin pysyi varsin etäisenä ja kylmänä. Varsinkaan monarkistit eivät juuri Ståhlbergista välittäneet - juristina toiminutta ja jäykästi käyttäytynyttä suomalaista fennomaania Ståhlbergia verrattiin kovin ottein Mannerheimiin, joka oli ennen kaikkea kokenut maailmanmies, soturi ja hovietiketin osaava.
Presidenttikautensa jälkeen Ståhlberg toimi muun muassa lainvalmistelukunnan vanhempana jäsenenä (1926–1946). K. J. Ståhlberg oli myös lähellä tulla valituksi uudelleen presidentinvirkaan vuosina 1931 ja 1937 – esimerkiksi vuoden 1931 presidentinvaaleissa K. J. Ståhlberg hävisi presidentin viran niukimmalla mahdollisella äänimäärällä (149–150) Pehr Evind Svinhufvudille.
Lähteet
Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Ståhlberg, Kaarlo Juho (1865–1952).
Museovirasto: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Haapajärven kirkkoranta.
Kirjasto Virma: K. J. Ståhlberg.
Presidentti K. J. Ståhlbergin lapsuudenkoti -esitteet ja Juha Erosen K. J. Ståhlbergista ja Ronkaalan pappilasta kertomaa.
